Olen länsirannikolla, merituulissa kasvanut Kokkolan juniori. Opiskelupaikka toi minut Jyväskylään 1991, ja olen vahvasti kotiutunut myös tänne järvien keskelle. Koulukseltani olen puhe- ja ilmaisukasvatukseen/draamaan erikoistunut luokanopettaja. Vahvan jäljen jättivät myös englannin kielen ja kirjallisuuden opinnot Kentin yliopistossa, Canterburyssä 1992-93. Opetustyössä olin täysipäiväisesti noin 12 vuoden ajan; nykyisin ohjaan lähinnä kirjoittamisen työpajoja kaikenikäisille kirjoittajille. Tätä esittelyä kirjoittaessa olen julkaissut mm. neliosaisen Ahtola-runosarjan sekä Sudenkorennon siivellä -runoteoksen kaikenikäisille runojen ystäville.
Näin etäisyyden päästä on helppo todeta, että sanat heräsivät eloon, alkoivat soida musiikin kautta. Puhutaan 70-luvusta ja lapsuuden kodista, jossa radio oli aina auki. Korviin kantautui jatkuvasti tuon ajan jytää ja iskelmää; iskeviä kertosäkeitä hoilattiin porukalla myös pihaleikeissä. Jee, jee -henki ja pidä huolta -tyyliset hokemat jättivät jälkensä. Strawberry Fields Forever. Teinivuosina meno vain yltyi; post-punkin ja uuden aallon persoonalliset biisintekijät näyttivät, miten kiteyttää iskevästi jotain inhimillistä, olennaista. Miten luonnollista, että ensimmäiset todelliset omat kirjoitukseni olivat biisintekstejä englanniksi. Tulppa aukesi, ja koko sen genren “perimä” kiteytyi Valley Below -kokoonpanossa. Tekstille oli välitön tilaus, kun muusikkofrendi sävelsi sitä mukaan kun kirjoitin.
you know, I used to be a driver
long and straight was the road – to the bottom line
what a way to drive, I was divine
well you know, I used to be a driver – now I’m the vehicle(Valley Below: Demolition Derby, 2010)
Myös kirjoitettu runous lyöttäytyi vaivihkaa, väistämättä mukaan. Kiitos kirjastolle! Yhtäkkiä vetävän runokokoelman lukeminen vastasi lempibändin albumin kuuntelua. Samaan aikaan, vuosituhannen alussa, runoklubikulttuuri alkoi rantautua toden teolla meillekin. Halpaa kaljaa ja runoja -hengessä lava oli vapaa, mikki auki. Ainoa kriteeri oli, että teksti/setti oli omaa tuotantoa. Tässä vaiheessa kuvioihin tuli myös Poetry Slam. Lyhyen, kolmen minuutin setin iskevyydessä ollaan lähellä runouden pop/rock-musiikkia. Ja siitä maaperästä alkoi kasvaa oma runoilmaisuni. Toisin sanoen, katutason havaintoja, sanojen rytmiikkaa ja soundia, ripaus beat-henkeä. Syntyi näköisiäni, proosamaisia runoja, joissa on usein mukana lapsuuden ja nuoruuden kuvastoa.
