Olen kotoisin Sonkajärveltä ja asunut 20 vuotta Jyväskylässä. Lähdin vuonna 1999 Oriveden opistoon opiskelemaan proosaa, mutta Risto Ahti teki minusta runoilijan.
Poikani synnyttyä vuonna 2014 lähdin Auschwitziin, josta alkoi 12 keskitys- ja tuhoamisleirille suuntautunut matka Puolassa, Saksassa, Itävallassa ja Tšekissä. Matkan aikana tutkin juutalaisten historiaa ja tarinoita – ja löysin elämäntyöni, Holokaustista kirjoittamisen. Holokaustin 80. muistovuonna aloin kirjoittaa Holokaustin isolla kunnioittaakseni sen uhreja.
Esikoiskokoelmani Kirsikankukkien kaupunki (Kulttuurivihkot, 2020) kertoi taiteilijoiden kokemuksista Terezínissä. Osan runoista, kuten Tyttö syntyy hiilivaunuun, kohtalo selvisi minulle vasta myöhemmin. Tyttö jäi eloon.
Eikä varjoja enää ole -kokoelman (Kulttuurivihkot, 2022) runoista, kuten alla, olen kertonut luennoilla lukiolaisille ja kirjallisuustapahtumissa. Tämä runo kertoo Terezínissä kuolemaa tehneen vanhuksen toiveen. Ystävät kantoivat hänet portaita alas kadulle:
Viekää minut ulos kuolemaan.
Haluan nähdä taivaan.Haluan nähdä ruohon ja lehtien tanssivan tuulessa.
Haluan nähdä ystäväni harmaan hevosen.Haluan nousta hänen kanssaan liekkien keskeltä
Lublinin loistavaan valoon.
Pidän Victor Hugosta ja Nikolai Gogolista. Ensimmäiset kirjani olivat lyyrisiä ja visuaalisia. Myös juutalaisen Primo Levin tosikertomusten filosofisuus teki minuun vaikutuksen. Kirjoittaessani teosta Treblinka 454, osat I-II (Kulttuurivihkot, 2023-24) vaihdoin lyhyisiin, fragmentaarisiin muutaman rivin runoihin ja aforismeihin.
Timo Suutarisen holokaustikirjat ovat kuvaamattoman tärkeä teko inhimillisyyden ja rauhan puolesta. […] Kirjan sodanvastaisuus on väkevä; ei paatosta, ei teennäisyyttä, vaan fakta, karu, tosi, ja sellaisena hurja haaste vallan ja väkivallan riivaamalle nykymaailmalle.
– Teppo Kulmala, Keskisuomalainen, 17.3.2025
Tänä syksynä julkaistava ensimmäinen käännöskokoelmani Taivaan punalasin läpi – Juutalaisia runoja (Kulttuurivihkot, 2025) on suomeksi kääntämieni, pääosin jiddišinkielisten juutalaisten runojen kokoelma. Se esittelee monipuolisesti sekä tunnettujen että tuntemattomiksi jääneiden juutalaisten runoja Euroopassa 1800-1900-luvuilta yhteensä 30 runoilijalta.
Ja kun varastoni ovat täynnä
ehkä huomiseksi, ehkä pidemmäksi…
sanon hyvästit hiljaiselle kaupungille.
Nostan loitsien käteni…
suljen silmäni ja kuiskaan:
– Warszawo… odezwij się… czekam…Władysław Szlengel, Ikkuna tuonpuoleiseen – Okno na tamtą stronę
